Haastattelussa Vuoden Eettinen Tekijä - Verna Vilppula

Olet eläinten hyvinvoinnin ja käyttäytymistieteen maisteri. Suomessa vastaavaa koulutusta ei ole tarjolla. Missä olet opiskellut ja mitä koulutus on vaatinut?

Olen suorittanut eläinten hyvinvoinnin ja käyttäytymistieteen kandidaatin tutkinnon Englannissa ja maisterin tutkinnon Ruotsissa. Lähtiessäni Englantiin tavoitteenani oli syventää osaamistani eläinten kouluttamisessa ja kognitiossa, sillä olin jo työskennellyt laajasti lemmikkien kouluttamisen ja hevosten ratsuttamisen parissa. Opintojen aikana kiinnostukseni siirtyi kuitenkin yhä vahvemmin eläinten hyvinvointiin ja käyttäytymiseen.

Maisteriopinnoissa Ruotsin maatalousyliopistossa lemmikkien ja hevosten rinnalla oli erittäin vahvasti myös tuotantoeläinnäkökulma. Oli työni kannalta hyvä asia, että

osaamiseni keski-Euroopan ja Englannin näkökulmasta täydentyi pohjoismaisella tietopohjalla.

Kokonaisuudessaan opintopolkuni kesti lähes seitsemän vuotta. Ulkomailla opiskelu on vaatinut huomattavia taloudellisia panostuksia, mutta samalla se on antanut mahdollisuuden opiskella alaa syvällisesti ympäristöissä, joissa eläinten käyttäytymis- ja hyvinvointitutkimus on vahvasti esillä ja koulujen resurssit ovat erittäin kattavat.

Tutkintojen lisäksi olen opiskellut muun muassa kirjoittamista, kulttuurihistoriaa, pedagogiikkaa ja psykologiaa. Kirjoittaminen on edelleen tärkeä osa työtäni, ja pyrin yhdistämään viestinnässäni tutkimustiedon selkeään ja kiinnostavaan ilmaisuun.

Mikä oli alkusysäys nykyiselle urallesi?

Tie nykyiseen työhöni alkoi hevosalalta. Suoritin Ypäjällä kaksoistutkinnon, jossa yhdistyivät lukio-opinnot ja hevostenhoitajan koulutus. Tavoitteenani oli tuolloin rakentaa ura kouluratsastuksen parissa, ja työskentelin useilla talleilla Keski Euroopassa, Baltiassa ja Suomessa.

Työskennellessäni Hollannissa ja Saksassa näin läheltä hevosalan käytäntöjä, jotka herättivät minussa paljon kysymyksiä eläinten hyvinvoinnista. Kokemukset saivat minut pohtimaan, voisiko hevosten kanssa toimia toisin ja paremmin. Kun en löytänyt vastauksia käytännön kentältä, aloin etsiä niitä tutkimuksesta.

Tämä johti minut lopulta opiskelemaan eläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia. Mitä enemmän opin, sitä selvemmäksi kävi, kuinka paljon eläimistä oli vielä ymmärtämättä ja kuinka tärkeää on tarkastella toimintaa myös eläimen näkökulmasta.

Miten sinusta tuli soveltava etologi?

Kiinnostukseni etologiaan syntyi jo nuorena. Tiesin pitkään, että haluaisin opiskella eläinten käyttäytymistä, mutta Suomessa siihen ei ollut mahdollista erikoistua. Lopulta päätin toteuttaa pitkäaikaisen tavoitteeni ja hakea opiskelemaan Englantiin. Opiskeluvuodet olivat raskaita, ja niihin sisältyi myös merkittäviä henkilökohtaisia vaikeuksia. Valmistuin kuitenkin erinomaisin arvosanoin ja sain vahvan pohjan asiantuntijatyölle.

Opintojeni aikana tutustuin evoluutiobiologi ja tietokirjailija Sonja Koskeen, jonka kanssa päädyin työskentelemään Horse Interaction Project -tutkimushankkeessa.

Vastasin hankkeessa aikuishevosiin liittyvästä aineistonkeruusta ja osallistuin tutkimuksen käytännön toteutukseen usean vuoden ajan.

Hyödynsin hankkeen aineistoa sekä kandidaatintutkielmassani että pro gradu - tutkielmassani, jossa tarkastelin hevosten hyvinvointitekijöiden vaikutusta niiden kognitiiviseen suoriutumiseen. Tutkimustyön perusteet olen oppinut Sonja Kosken ja toisen graduohjaajani Maria Vilain Rørvangin ohjauksessa.

Mistä tällainen ajattelutapa on saanut alkunsa?

Nuorempana kuvittelin tietäväni hevosista paljon enemmän kuin todellisuudessa tiesin. Työskennellessäni Keski-Euroopan talleilla näin käytäntöjä, jotka herättivät minussa vakavia kysymyksiä hevosten hyvinvoinnista ja siitä, kuinka hyvin alan perinteiset toimintamallit todella palvelivat eläimiä.

Kun myöhemmin aloitin eläinten käyttäytymisen ja hyvinvoinnin opinnot, ymmärsin nopeasti, kuinka paljon eläinten näkökulmasta oli jäänyt minulta aiemmin pimentoon.

Aloin perehtyä järjestelmällisesti hevosten käyttäytymiseen, hyvinvointiin, terveyteen ja lajityypillisiin tarpeisiin.

Kokemus opetti minulle, että asiantuntijuus ei synny siitä, että kuvittelee tietävänsä kaiken, vaan siitä, että on valmis jatkuvasti oppimaan lisää.

Miten yhdistät tutkimustiedon ja käytännön kokemuksen työssäsi?

Taustani on vahvasti hevosalalla ja ratsastuksessa, joten tunnen käytännön toimintaympäristön hyvin. Samalla koulutukseni on rakentunut eläinten käyttäytymisen, hyvinvoinnin ja tutkimustiedon ympärille.

Juuri näiden kahden näkökulman yhdistäminen on työni vahvuus. Ymmärrän sekä tutkimuksen että käytännön arjen, mikä auttaa löytämään ratkaisuja, jotka ovat sekä tieteellisesti perusteltuja että toteuttamiskelpoisia.

Onko uusi hevosten hyvinvointiasetus näkynyt työssäsi?

Varsinaisesti ei kovin paljon. Suuri osa asiakkaistani toimii jo lähtökohtaisesti huomattavasti lain minimivaatimuksia korkeammalla tasolla. Työskentelemme yleensä sen parissa, miten toimintaa voidaan kehittää kohti optimaalista hyvinvointia, eikä vain lain edellyttämää minimitasoa.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa hevostenpidon yleinen taso on kansainvälisesti tarkasteltuna erittäin korkea. Näenkin uuden asetuksen ennen kaikkea mahdollisuutena jatkaa kehitystä entistä pidemmälle.

Toivoisin, että Suomessa nähtäisiin nykyinen hyvä taso lähtökohtana eikä päämääränä. Meillä on kaikki edellytykset olla maa, josta tullaan hakemaan mallia korkeatasoiseen ja eläinlähtöiseen hevostenpitoon.