Heiskalan Hoppala – Yhden talliyrittäjän tarina

ALKU JA ELÄMÄNTYÖ

Mistä kaikki sai alkunsa?

- Meillä oli vakavasti sairaat tytöt ja unelmani oli opiskella ratsastusterapeutiksi. Tyttöjen kanssa eläessä selvisi, etten sitten kuitenkaan halua opiskella kyseistä tutkintoa, sillä Kela rajaa hyvin vahvasti sen terapiamuodon mitä saa tehdä. Ymmärsin, että haluan olla tekemisissä ihmisten ja hevosten kanssa kokonaisvaltaisesti. Siitä sitten jalostui ajatus, että haluankin opiskella sosiaalipedagogiseksi hevostoiminnan ohjaajaksi, ja niin myös tein. Sen jälkeen kävin vielä Easelin eli Easel Training –koulutuksen (ks. lähde). Koulutus antaa kokemuksellisia työkaluja oppimiseen ja tekemiseen. Sainkin koulutuksesta todella hyviä työkaluja. Olin tyttöjen kuolemien jälkeen aika rikki revitty ja sen takia tavallaan tosi pehmeä niihin aikoihin. Minun oli toisin sanoen hankala napakoitua tarpeeksi. On nimittäin niin, että on sellaisia tilanteita, joissa on oltava välillä tosi napakka. Easel antoi minulle tähänkin työvälineet ja ylipäätään ammattitaitoni kehittyi erittäin paljon koulutuksessa. Easel vahvistaa edellä mainitun lisäksi asiakkaan tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja, kuitenkin niin, että perustana on aina yksilölliset tavoitteet. Koulutus auttaa myös vahvistamaan itsetuntoa ja tunteiden säätelyä, ja näin ollen opettaa myös tunnistamaan toisen ihmisen tunteita. Koulutuksessa opetellaan niin ikään vastuullista päätöksentekoa paineen alla vastuullisissa ympäristöissä. Tämähän on juuri sitä mikä tänä päivänä hevosyrittämisessä korostuu.

Kun tytöt menehtyivät, minulla ei ollut oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä menemään kohti omaa unelmaani, jotta selviydyn valtavasta menetyksestä. Niin syntyi sitten Heiskalan Hoppala. Nimi tuli siitä, että halusin, että me emme ole sellainen hierakinen ratsastuskoulu, jossa tallitytöt päsmäröivät toisiaan, tai että toisia arvioidaan esimerkiksi vaatetuksen perusteella, tai esimerkiksi ratsastusmenestyksen kautta. Että oletko alkeiskurssilla vai oletko vaativa-A-tasolla vai oletko saanut paljon mitaleita vai et. Ei, vaan meille tullaan eheytymään ja viettämään yhdessä aikaa hevosten kanssa, ja kokemaan yhteisöllisyyttä ja yhdessä oloa toisten tallilaisten ja hevosten kanssa. Että ollaan tasavertaisia ja mennään sitä raadollista, elämänmakuista elämää yhdessä eteenpäin, johon kuuluu iloja ja suruja, huolia ja murheita, hyviä ja huonoja päiviä. Mutta se, että se yhteisö on se yhteinen voimavara, jonka eteen me ponnistelemme ja hengitetään yhteen hiileen, ja että hevoset voivat hyvin - sen myötä me ihmisetkin voimme hyvin.

Filosofia - Mikä on Hoppalan ydinajatus?

- Hoivaa ja tule hoivatuksi. Silloin on kaikilla hyvä olla. Näen että jokainen ihminen on arvokas ja jokaisella ihmisellä on tähän maailmaan paljon annettavaa. Se, miten ihmisiä ja hevosia kohdellaan, on kaiken perusta. Ihminen ei saa purkaa pahaa oloaan eläimeen, eikä eläin saa purkaa pahaa oloaan ihmiseen. Tämän on oltava kaiken toiminnan lähtökohta. Olen ollut aina oman suuntani ja ideologiani takana kaikessa. Esimerkiksi

on ollut niitäkin tilanteita, että vanhemmat vaikkapa tulevat kuvaamaan kentän laidalle lapsiaan, ja jos joku lapsista kokee, että heistä ei ole kiva, että joku kuvaa, ja he jännittyvät, ja rentous katoaa, ja he kokevat olevansa vaivautuneita, niin kyllä minä olen siitä sanonut, että ei ole soveliasta kuvata, ja olen myös sen takia menettänyt asiakkaita. Olen myös siitä tarkka, että kun tallille tullaan, niin aina tervehditään. Tallilla opetellaan hevosten hoidon lisäksi myös kohtaamaan muita ihmisiä, puolin ja toisin rajoja, sekä sosiaalista kanssakäymistä.

Millaisia palveluja te tarjoatte?

- Päätuotteemme on hevosavusteinen kuntoutus ja –terapia, sekä maastot ja vaellukset. Sitten meillä on erilaisia kursseja, joita pidän joko itse, tai sitten täällä käy joku vieraileva tähti pitämässä. Meillä on ollut myös joko hevosen hoitoon liittyviä kursseja, kuten shiatsuhierontakursseja, tai erilaisia yrttikursseja, joissa opiskellaan niin ihmiselle kuin hevosellekin terveellisten yrttien tunnistamista. Pienimuotoisesti meillä on myös kenttätoimintaa. Tämän lisäksi meillä on vielä ajopalveluja, reki- ja kärriajelupalvelujen muodossa. Sitten meillä on mahdollisuus osallistua askellajivalmennuksiin, mikäli islanninhevosten kanssa toimiminen kiinnostaa - meiltä siis löytyy koulutusta siihenkin. Kesällä 2020 suunnittelin meille uusia palveluja. Halusin viedä toimintaa kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia ihmisen ja hevosen yhteisessä kanssakäymisessä. Ajatuksena oli opettaa asiakkaille, mitä hevonen voi kertoa jokaiselle itsestä ja samalla tietysti syventää ihmistuntemusta. Tarjosimme "Vietä kesäpäivä hevosen kanssa" -pakettia. Käytännössä se toimi niin, että yksi ihminen kerrallaan otettiin mukaan hevoslaumaan ja lähdettiin avaamaan päivän sisältöä ja sukeltamaan siihen. Eli kokemaan juuri niitä tuntemuksia, mitä hevosen läsnäolo ja hevosen kontakti ihmisen kanssa tuo. Onko se pelottavaa, vai tuliko siitä rauhallinen olo, toiko se iloa, vai heräsikö kysymyksiä. Sen jälkeen yhdessä purettiin päivän antia ja välillä syötiin eväitä. Sitten jatkettiin päivää hevoslaitumen vieressä joogaamalla ja sen jälkeen mentiin rentoutumaan riippumattoihin. Päivään kuului vielä hevoslauman seuraamista ja tutustumista niiden väliseen vuorovaikutukseen, ja sitä, mitä meillä ihmisillä olisi opittavana siitä ja hevosten välisestä viestinnästä. Lopuksi kerättiin villiyrttejä ja leivottiin meille syötävää. Kaikki tämä oli hirmuantoisaa ihmisille.

Millainen asiakaskunta teillä on?

Asiakaskunta on naispainotteista, niin kuin hevosalalla yleensäkin. Mutta on myös jonkun verran miehiä, jotka varaavat etenkin vaelluksia, sillä ratsastaminen heidän mukaansa tekee hyvää selälle. Ja sitten on lapsia ja nuoria. Eli oikeastaan ihan kaikki lapsesta mummoon tai vaariin käyvät meillä. Mieleeni on jäänyt yksi ihana tapaus, kun lapsenlapset toivat meille vähän päälle ysikymppisen pariskunnan rekikyytiin tammikuun kuutamossa. Ajatus oli lähtenyt siitä, että kun tällä pariskunnalla oli ollut heidän ensimmäiset treffinsä, oli mies hakenut kuutamoyönä tulevan rouvansa rekiajelulle. Siitä oli alkanut heidän elinikäinen suhteensa. Lapsenlapset halusivat tarjota heille samanlaisen elämyksen. Hevosharrastus siis sopii ihan kaikille. Hevosharrastus ei myöskään syrji ketään, niin kuin eivät hevosetkaan syrji ketään. Hevoset ottavat ihan kaikki ihmiset vastaan samalla tavalla.

Kuvailette nettisivuillanne tallinne toimintaa seuraavasti: "Tallimme ei ole perinteinen ratsastuskoulu, vaan terveydenhuollon ja hevosalan ammattilaisen ylläpitämä hevosavusteisia palveluja ja islanninhevosvaelluksia tarjoava sosiaalipedagoginen talli. Kaikkea toimintaamme ohjaa sosiaalipedagoginen viitekehys: toiminnallisuus, osallisuus, elämyksellisyys, yhteisöllisyys ja dialogisuus, johon yhdistämme luonnon voimauttavan ja eheyttävän vaikutuksen." 

Avaisitko tätä vähän lisää?

• Toiminnallisuus:

- Kuuluu sosiaalipedagogiseen viitekehykseen. Kun ihminen osallistuu toimintaan, saa hän toiminnan kautta oivalluksia siitä, miten asioita voisi hoitaa. Lisäksi ihminen saa elämyksiä. Minusta tärkeintä on, että oma tekeminen tuottaa oivalluksia osallisuuden myötä. Samalla tapahtuu valtavasti vuorovaikutusta, sillä olet vuorovaikutuksessa niin hevosten, ohjaajan, kuin koko talliyhteisönkin kanssa.

• Osallisuus:

- Mitenhän tämän lyhyesti sanoisin, kun näen nämä asiat niin isoina ja merkityksellisinä kokonaisuuksina. Mutta sanotaan vaikka näin, että asiakas kokee kuuluvansa johonkin, kun hän tulee tallille. Hän kokee kuuluvansa mukaan hevosten elämään, hevosten hyvinvointiin, ja koko talliyhteisöön.

Ihminen kokee kuuluvansa ohjaajan kanssa tehtävään yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Osallisuus opettaa myös vastuuta, aitoa kohtaamista ja tietenkin se opettaa myös rajojen asettamista. Kaiken tämän myötä vahvistuu asiakkaan itsetunto, tunnetaidot ja oman elämän hallinta. Ihminen oppii ottamaan vuorovaikutuksessa huomioon toisen ihmisen, on hän sitten talliyhteisön jäsen, tai sitten joku ihminen asiakkaan omassa arjessa. Tietenkin ihminen oppii myös ottamaan huomioon hevosen vuorovaikutustilanteessa. Iso osa osallisuutta on aito kohtaaminen. Se on itse asiassa mielestäni aika lailla koko homman ydinasia.

• Elämyksellisyys:

- Elämyksellisyyteen liittyy oleellisesti myös osallisuus ja toiminnallisuus. Silloin kun saamme olla osallisia, saamme samalla uusia kokemuksia. Toiminnan ja osallisuuden kautta opimme poistumaan turvallisesti omalta mukavuusalueeltamme. Sitä kautta saamme elämyksiä ja elämyksellisyyttä. Kun silmämme aukeavat erilaisten tehtävien kautta käyttämään omia aistejamme, on mahdollista saada elämyksiä jo melko pienistäkin asioista. Ihan jo sellainenkin asia kuin se, että hevonen reagoi meidän kehonkieleemme, ja on siinä rehellinen, ja kun sen seurauksena ryhdymme kommunikoimaan joko verbaalisesti tai non-verbaalisesti hevosen kanssa, niin me saamme jo siitä elämyksiä. Minulla on tästä hyvä esimerkki. Meillä oli sellainen yläastetta käyvä nuori asiakkaana tallillamme. Häntä pidettiin koulussa häirikkönä, eikä hän ollut yleensä viittä minuuttia pidempään luokassa, kun opettaja jo laittoi hänet ulos. Menin hänen kanssaan sitten tuonne hevoslaumaan. Meillä oli silloin vielä semmoinen Keijo-hevonen. Keijo oli aivan ihana juurikin ongelmakäytöksisten nuorten kanssa. Keijopa sitten tulikin itse tämän nuoren luokse sieltä laumasta ja alkoi härkkiä ja tökkiä häntä turvallaan. Se ei ollut ilkeä, mutta se ei antanut rapsuttaa, vaan sen sijaan jatkoi turvalla härkkimistä ja tönimistä. Nuori siinä katteli sitä hommaa ja sitten kysyi minulta että "miksi tuo hevonen käyttäytyy minua kohtaan noin, ei se sinuu noin härki, miksei se anna minun olla?" Sanoin hänelle, että "kun se hevonen peilaa meidän ihmisten käytöstä, eli se vähän niin kuin katsoo peilistä, että kun tuokin tekee noin niin minäkin teen". Kysyin sitten nuorelta, että "oletko ikinä ajatellut, että miltä siun luokkakavereista ja opettajista tuntuu kun itse käyttäydyt noin?" Nuori vastasi että "no en". Sanoin sitten hänelle, että "nii-in, ne siun luokkakaverisi ja opettajasi ajattelevat ehkä siusta juuri samalla tavalla kuin sie ajattelet nyt tuosta Keijo-hevosesta. Samalla tavoin kuin sinua ärsyttää Keijon käytös, niin opettajiasi ja luokkakavereitasi ehkä ärsyttää samalla tavalla siun käytös. Sille on syynsä miksi sinut laitetaan luokasta pois".

Tämän nuoren osalta tarina jatkuikin sitten todella hyvin. Me jatkoimme yhteistyötä, käytiin hevostakin ajamassa ja tehtiin puuttuvia koulutehtäviä siinä kärrissä. Nuori sai päästötodistuksen ja pääsi vielä jatko-opintoihinkin. Tässä jos missä toteutui elämyksellisyys, niin kyseiselle nuorelle, kuin minullekin, ja hevonen se vasta loistavasti tekikin siinä oman työnsä.

Meillä on myös Toivo-hevonen, joka kertoo nimenomaan siitä rajojen asettamisesta. Toivo kertoo ihmiselle aina, että ensin tutustutaan ennen kuin tullaan päätä koskettelemaan ja "härdäilemään" ympärillä. Toivo sanoo aluksi, että ensin on vuorovaikutus "viiskyt-viiskyt", ja että "minä haluan ensin luottaa sinuun, ja tietää että sinulla on hyvät tarkoitusperät, ja sitten sinä saat tulla minun lähelleni ja saat tulla juttelemaan ja jopa koskettamaan". Tämähän pätee myös ihmisiin.

• Yhteisöllisyys:

- Kaikki liittyy toisiinsa, mutta tallitoiminnan kautta lapsille ja nuorille, joilla ei ole juuria, tulee tunne, että heillähän onkin juuret, että heille tulee tunne siitä, että he kuuluvat johonkin. Elämään tulee sitä kautta merkityksellisyys. Sillä on valtavan iso merkitys meidän kasvullemme, ja koko elämälle, kun sinua odotetaan johonkin. Se myös kantaa koko elämän ajan. Se yhteisö ja siihen kuuluminen antaa todella vahvan resilienssin läpi elämän. Voit palata siihen yhteisöllisyyteen ja merkityksellisyyteen vuosienkin jälkeen ihan vaikka ajatuksen tasolla.

• Dialogisuus:

- Yhdessä tekemistä, aitoa tasavertaista kohtaamista. Näen että dialogisuudessa korostuu yhdessä tekeminen tasavertaisesti, on se sitten verbaalista tai non-verbaalista kieltä. Hevosen kanssa korostuu tietenkin kehonkieli ja mimiikka, koska hevonen ei ymmärrä meidän sanojamme, mutta se ymmärtää erittäin hyvin meidän ilmeitämme ja eleitämme, meidän verenpainettamme ja sydämen sykettä.

Minulla on dialogisuudestakin taas ihan valtavan hyvä esimerkki. Meillä oli kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava aikuinen asiakkaana. Hänellä oli ollut muutama viikko väliä, ettei hän ollut ollenkaan käynyt tallilla, vaikka hänelle talliyhteisö ja tallilla oleminen oli hirmuisen tärkeää. Ajattelin silloin heti, että nyt on jotain käynyt. Sitten kun aikaa oli kulunut jonkun verran, hän tulikin. Meillä oli silloin tuommoinen nuori suomenpienhevostamma Elli Karoliina. Elli-Karoliina ei vielä ihan osannut erottaa, mikä tunne on ihmisestä lähtöisin, ja mikä tammasta itsestään. Kun asiakas alkoi tulla parkkipaikalta meitä kohti noin sadan metrin päästä, alkoi Elli-Karoliina välittömästi steppaamaan ja tanssimaan ja meni tosi levottomaksi. Ajattelin heti, että nyt ei ole kaikki kunnossa, että Elli ei kyllä nyt kestä tätä tulevaa hetkeä. Huikkasin asiakkaalle, "että käyhän hakemassa kypärä itsellesi, niin minä käyn sillä aikaa vaihtamassa hevosen". Meillä oli silloin myös semmoinen iso suomenhevostamma kuin Tuikkuliina. Tuikkuliinassa oli jo sellaista hevosen iän tuomaa viisautta, ja se oli muutenkin hirveän viisas tamma. Tuikkuliina osasi kyllä erotella, että mikä tunne tulee ihmisestä, ja mikä siitä itsestä, ja ymmärsi sen perusteella, että mitään hätää ei ole, vaikka ihminen olisikin levoton. Heti kun tuo asiakas tuli takaisin hakemasta kypärää, niin Tuikkuliina siinä heti jo laski päänsä, ja alkoi pärskytellä rauhoittavasti. Hevosella oli siis suuri tarve saada tämän ihmisen valtavan kiihtynyt tila laskettua alas. Muutin siinä samalla suunnitelmaa, ja ajattelin, että mennäänkin tuonne kentälle, ja laitetaanpa tuo ihminen ilman satulaa hevosen selkään niin, että hevonen pääsee kunnolla rauhoittamaan ihmistä, kun sillä on nyt selvästi valtava tarve niin tehdä. Tuikkuliina menikin melkein turpa maassa ja pärskytteli rauhoittavasti taukoamatta. Ei kai hevonen voi selvemmin kertoa, että päästä hyvä ihminen irti, että ei tässä ole mitään hätää? Sitten tapahtui jotain todella hienoa. Laitumella vieressä oleva hevoslauma tajusi, että nyt tuo Tuikkuliina ei saa yksin tuota ihmistä rentoutettua ja rauhoittumaan. Hevoset alkoivat tulla siihen aidan toiselle puolelle viereen, ja rupesivat heittäytymään yksi kerrallaan maahan. Oli kuin talvisota olisi kaatanut hevosia yksi toisensa jälkeen. Sitten vihdoin sillä ihmisellä pääsi itku, ja hän itki vuolaasti, ja sanoi, että hänellä ei ole ollut moneen viikkoon näin hyvä olla. Että hänellä lähti mania päälle eikä hän ole nukkunut viikkoihin ja hän on ostanut ihan vaikka mitä, ja ittensä vararikkoon, ja nyt hänellä tuli rauha. Sitten hän tuli selästä pois ja halaili Tuikkuliinan kanssa. Sitten talvisotajoukko alkoi pikkuhiljaa nousemaan ylös tyyliin "tehtävä suoritettu ja lähetääs takaisin syömään".

Kuinka viisas ja hyväntahtoinen eläin onkaan hevonen.

• Luonnon voimauttava ja eheyttävä vaikutus:

- Hevosillahan on jo itsessään eheyttävä vaikutus, koska ne ovat rauhaa rakastavia, hyväntahtoisia ja ystävällisiä laumaeläimiä. Kun tähän yhdistetään luonnon eheyttävä vaikutus, on se jo konseptina erittäin voimakas. Onhan ihan tutkittukin, että jo viidestä kymmeneen minuuttia luonnossa elvyttää ja palauttaa voimavaroja, viisitoista minuuttia luonnossa sitten jo laskee sydämen sykkeen ja verenpaineen, lihasjännitykset helpottavat, ja palautuminen stressistä nopeutuu. Ihan vain avaamalla aistit luonnon tuoksuille ja äänimaailmoille ja sille, mitä ajatuksia sieltä mielestä alkaa kumpuamaan, ja mitä luonto meille haluaa kertoa. Jo kaikella tuolla on aivan valtava hyvinvointivaikutus meihin. Meillä suomalaisillahan tämä on vielä ihan saatavilla kun vain ovesta astuu ulos, eikä siitä tarvitse edes maksaa mitään. Tämä täytyy vain oivaltaa, mutta sitä voi myös opetella.

Ketä tallissanne nykyään asuu?

- Meillä asuu kolme suomenhevosta ja yksitoista islanninhevosta. Nuoriksi kääntyneitä varsoja on tällä hetkellä neljä. Tämä nuoriso alkaisi olla jo koulutusiässä. Yksi hevosista on siitosori ja myös minun kilpahevoseni. Suomenhevoset antavat rekikyytejä ja toimivat myös ratsuina. Issikoissa on meneviä viljakkaita jotka tarvitsevat jo kokeneempia ratsastajia - menevät pehmeillä pienillä avuilla. Monesti mielletään, että issikkat ovat sellaisia ettei tartte kuin vain selässä istua, mutta sellaisia ei meillä tällä hetkellä montaa ole. Lauman kokoonpano on vuosien varrella muuttunut.

Kantalauma on jo aika pitkällekin poistunut. Ne olivat melko lailla jonohevosia, mutta niitä ei juurikaan enää ole.

Entä millainen on yrittäjän ja hevosten työpäivä?

- Päivä alkaa kuuden maissa. Suurin osa hevosista on pihatoissa. Vain muutama on karsinassa yöt. Annetaan ensin aamuheinät ja sitten laitetaan kaikki ulos pihalle. Talviaikaan vesihuolto on iso rumba. Meillä vedet lämpiää ihan perinteisesti saunan padoilla. Vesiastiat ovat tarhoilla tosi isoilla alueilla. Ensin on siis aamutalli ja sitten vasta oma aamupala, jolloin samaan aikaan vastailen sähköposteihin ja teen käsillä olevia toimistotöitä. Kymmeneltä tulevat ensimmäiset asiakkaat. Siihen mennessä on aamutallit tehtynä.

Aamupäivisin mennään joko maastoon tai sitten on minun sosiaalipedagogista toimintaani. Nykyisin meillä on viitenä päivänä viikossa asiakastoimintaa. Mutta tein kauan niin, että meillä oli seitsemänä päivänä asiakastoimintaa. Paperityön määrä vain on lisääntynyt niin paljon, että on pakko raivata kalenteriin sellaisia päiviä, että paperitöitä pystyy tekemään, ja nehän eivät siis ole mitenkään vapaapäiviä, vaan ihan täysiä työpäiviä. Toimistopäivät ovat tietysti ansioista pois, mutta se on vain fakta, että byrokratia vie paljon aikaa nykyään; on rehukirjanpitoa, työkirjanpitoa, turvallisuusasiakirjojen täyttöä - kaikkea sellaista. Tämäkin tietysti pienentää kassavirtaa ja mahdollisuutta palkata työntekijää - balanssia on vaikea löytää.

Mikäli minulla on iltamaasto kuuden maissa, loppuu päivä siellä kymmenen maissa illalla. Ellei maastoa ole, loppuu työpäivä puoli kahdeksan pintaan. Hevosia aletaan ottamaan viiden maissa sisälle. Nyt on paljon ruunaushaavojen huuhtomista ja mahalääkkeiden antoa ja hampaiden pesuja; kaikissa niissä saa kyllä sitä päiväänsä jatkettua aika paljon asiakastöiden lisäksi. Sitten kun moni asiakas vielä sanoo, että täällä on niin ihana olla, ja rauhallista, ja on kivaa ja rauhoittavaa vain katsella, kun hevoset käyskentelevät laitumella, niin en minä niitä halua enkä raaski hoputtaa pois, vaikka olisi paljon muutakin tekemistä, kun en halua sitä kiirettä välittää asiakkaisiin. Jokainen asiakas on kuitenkin kullanarvoinen, ja haluan että ihmiset saavat ne elämykset ja hyvän olon, mitä he ovat meiltä tulleetkin hakemaan.