Hevosen yhteiskunnallisesta merkityksestä - Terveisiä tulevaisuudesta

Tietoessee
"Terveisiä tulevaisuudesta" -artikkelisarja
Kirjoittanut: Kikka Seppä

"Kansat ovat uskoneet, että hevonen näkee sellaista mitä ihminen ei näe ja kuulee sellaista mitä ihminen ei kuule. Se näkee maahiset ja keijut, kummitukset ja kuolleiden henget. Se tietää salatut rikokset eikä suostu kulkemaan murhapaikan läpi. Se näkee myös tulevat tapahtumat ja osaa ennustaa ja puhua. Se erottaa hyvän ja pahan ja asettuu hyvän puolelle." (Haavikko 2003, s. 11)

HEVOSALAN VAIKUTTAVUUS YHTEISKUNNALLISESTI NUMEROIN 

Suomen Hippos, Suomen Ratsastajainliitto, sekä MTK ovat puolestaan teettäneet hevosalan yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta vaikuttavuusanalyysin. Selvitys on julkaistu helmikuussa 2023. Analyysi hahmottaa ensimmäistä kertaa syvemmin hevosalan sosiaali-, talous- ja ympäristöhyötyjä yhteiskunnalle. Minna Mäenpää Suomen Hippokselta toteaa, että hevonen tuottaa iloa ja hyvinvointia jokaiselle, joka hevosen kanssa saa harrastaa ja työskennellä ja tämä positiivinen vaikutus on konkretisoitu nyt myös yhteiskunnallisesti vaikuttaviksi luvuiksi, jotka osoittavat hevosen merkityksen osana muuttuvaa yhteiskuntaa (Suomen Hippos ry 2023) 

Otan tähän pääkohdat selvityksestä:

• Pelkästään ratsastuksen johdosta laskettu syrjäytymisriskistä poistuneiden nuorten kustannussäästö valtiolle on arvioitu olevan 1,6 miljardia euroa vuodessa.
• Hevosharrastus tuottaa arvoa yhteiskunnalle vähentämällä liikkumattomuudesta johtuvia kustannuksia 30,8 miljoona euroa vuodessa Suomen Ratsastajainliiton ratsastusta yli 2,5 tuntia viikossa harrastavien jäsenien määrästä. Hevosharrastus liikuttaa laajasti kaikenikäistä väestöä.
• Suomessa hevosalan työllistävyysvaikutus on 6500 henkilötyövuotta, mikä vastaa suuruusluokaltaan lähes Lapin työllistävyysvaikutusta.
• Hevosen ylläpitokustannukset (kengittäjät, eläinlääkärit, rehut, ym.) tuovat välillisesti aluetasolla Suomeen vähintään 274 miljoonan euron talousvaikutukset vuodessa. 
• Hevosalan tapahtumat tuovat paikkakunnille suuriakin rahasummia, kuten Kuninkuusravit, jotka toivat Forssalle noin 10 miljoonaa euroa vuonna 2022. 
• Helsinki International Horse Show'n maailmancupin osakilpailu toi Helsingille noin 10 miljoonan euron tuotot ja lisäksi työllisti yli 100 alihankkijaa 1,3 miljoonalla eurolla.
• Hevonen auttaa säilyttämään luonnon biotooppeja. Suomen uhanalaisista eliölajeista hevonen auttaa säilyttämään ainakin 38 eliölajia. 
• Etenkin raviurheilu on avainasemassa säilyttämässä suomenhevosen uniikkina kansallisrotuna. 
• Hevosten kuivaheinän tuottamiseen tarvitun peltopinta-alan perusteella on laskettu, että hevosten ravinnoksi viljelty rehu sitoo hiiltä 31 000 tonnia vuodessa, joka vastaa merkittävyydeltään noin 11 000 keskivertosuomalaisen hiilijalanjälkeä. (Suomen Hippos ry 2023) 

TERVEISIÄ TULEVAISUUDESTA 

Kun minä aloitin ratsastuksen vuonna 1975, oli vain ratsastuskouluja ja ravitalleja. Vielä kymmenisen vuotta sitten sosiaalipedagoginen hevostoiminta tai hevosavusteinen toiminta oli vähän outoa. Enää se ei sitä ole. Tosin ratsastus- ja raviuutisissa kerrotaan huomattavasti enemmän kilpailutuloksista, tai valtakunnallisessa mediassa uutisoidaan negatiivisista hevosuutisista, kuin esimerkiksi hevosavusteisesta toiminnasta, tai vaikkapa hevosten kanssa tehdystä nuorisotyöstä, tai syrjäytymisen ehkäisemiseksi tehdystä arvokkaasta toiminnasta, tai siitä, kuinka kaikenikäiset ihmiset pysyvät toimintakykyisinä, kuuluvat yhteisöihin, säilyttävät sosiaalisuutensa ja mielenterveytensä. Minut nimittäin hevoset ovat pelastaneet aina. Synkimmistäkin hetkistä on noustu vanhalla tallityttöasenteella, kun olen äkisti muistanut, että sehän minä olen, heppatyttö, joka on aamulla aikaisin ruokkimassa ja hoitamassa hevosia, ehkä ratsastamassa, viemässä laitumelle tai vain hengailemassa hevosten kanssa. Vaikka juuri niin ei sillä hetkellä olisikaan, saan ajatuksesta kiinni ja nousen kuopasta – tai rotkosta - nopeastikin. Heppatyttöys on kantanut – ja tulee kantamaan – koko elämän ajan. Hevoset ovat pelastaneet minut monta kertaa monin eri tavoin. 

Saammeko siis tulevaisuudessa lukea uutisista enemmän hevosten moninaisista hyvinvointivaikutuksista, tai hevosten hyvinvointiin perustuvasta tutkimustiedosta, tai hevosesta monimuotoisena harrastuskumppanina? Olisi hienoa lukea uutisia ja artikkeleita hevosista kasvattajana, opettajana ja yhteistyökumppanina. Olen jo nähnytkin aiheesta muutamia oikein hyviä juttuja. Yhä useammat ovat yhdistäneet esimerkiksi hyvinvointi- tai sosiaalialan koulutuksensa hevosten kanssa tehtävään hyvinvointityöhön. Toivoisin tulevaisuudessa myös näkeväni mediassa enemmän juttuja ihan tavallisten ihmisten hevosista, jotka rapsuttelevat toisiaan pihatoissa, ja joiden kanssa tehdään yhdessä ihan tavallisia kivoja juttuja, tai ratsastuskoulujen hevosista, jotka viettävät kaiket kesät laitumilla tutuissa laumoissa ja talvet isoissa talvitarhoissa viettäen lajityypillistä elämää suurimman osan päivistä, ja joita hoidetaan valtavalla paneutumisella ja raudankovalla ammattitaidolla mitään säästelemättä - tärkeinä, arvokkaina ja rakkaina työtovereina, tai ylipäätään siitä valtavasta panostamisen ja hoitamisen määrästä, jota hevosihmiset tekevät hevostensa eteen. Jostain syystä useasti vain negatiiviset uutiset ylittävät uutiskynnyksen, tai ainakin negatiivisiksi oletetut, ja niitä kommentoivien kommentoijien joukkohan on usein niin monenkirjavaa ja kaikkitietävää, että itse asia ja faktatieto unohtuu siinä temmellyksessä jonnekin universumin tuolle puolen, tunteet saavat vallan ja kohu on valmis. Tietenkin on erittäin tärkeää nostaa esiin väärinkäytöksiä, epäkohtia tai suoranaista tietämättömyyttä. Ja puhua niistä avoimesti – faktaan perustuen. Ja varmasti jokainen hevosihminen voi tunnustaa tehneensä joskus virheitä, minä ainakin. Niin monta kertaa, että en halua niitä edes laskea, mutta jokaisesta ymmärtämästäni virheestä olen oppinut, ja niin tekevät varmasti muutkin hevosihmiset, hevonen kun peilaa meitä ihmisiä ja auttaa ymmärtämään omia vajavaisuuksiamme ja sitä kautta auttaa kehittymään ihmisinä ja hevosten kanssa toimiessa. Tähän viittasin myös "Hevosen ja ihmisen välisestä dialogista" -tietoesseessä, jonka jäsenet pääsevät lukemaan Suomen Hevosurheiluliiton jäsensivuilla. 

Vanha sanontakin jo kuuluu, että ratsastamisen- ja hevosten kanssa vuorovuovaikutuksen täydellisesti oppimiseen voin mennä koko ihmisen elinikä, jos riittääkään - ainakin useimmilla meistä (sama muuten tuntuu pätevän koirienkin kanssa). Kaikki hevosihmiset laittavat varmasti hevosensa hyvinvoinnin etusijalle, ja haluavat kehittyä vuorovaikutuksessa hevosen kanssa ja hevostaidoissa, sekä hevosen käsittelyssä ja tarpeiden ymmärtämisessä, ja jos joku ei laita eikä halua, niin silloin ei hevosenpito ole häntä varten. Tietoa hyvinvoivasta hevosesta ja hevosystävällisestä ratsastuksesta sekä -pidosta on saatavilla enemmän kuin koskaan ennen. 

Ja onhan se kilpaileminenkin kivaa, itsekin olen kilpaillut pieniä seura- ja alueluokkia, niissä voi aina testata omaa osaamistaan ja saada niitä hienoja onnistumisia hyvin tehdystä työstä yhdessä hevosystävän kanssa. Mutta hevosen kanssa toimiminen on niin paljon laaja-alaisempaa ja monimuotoisempaa kuin pelkkä ratsastus ja kilpailut. Yhteiskunta muuttuu, hevosalankin on muututtava ja monipuolistuttava kaikkine eri lajeineen ja muotoineen sen mukana. Tietokirjailija, eläintenkouluttaja ja eläinalan vaikuttaja Tuire Kaimio muistuttaa Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa Eläintenkouluttaja Tuire Kaimio: Hevosala tarvitsee yhteistyötä, että sen sijaan että etsitään virheitä toisten tekemisistä, pitäisi nykyisessä ilmapiirissä pyrkiä tekemään kaikin keinoin yhteistyötä, koska on olemassa myös toimijoita, jotka kyseenalaistavat koko eläinten käyttämisen minkäänlaisessa tarkoituksessa (esimerkiksi koiriakin käytetään monenlaisissa tehtävissä, kuten poliisikoirina, tai ne koulutetaan tunnistamaan ihmisen sairauksia, tai niitä käytetään opaskoirina; kirjoittajan huomautus). Kaimio toteaakin: "Ja mehän haluttaisiin, että monipuolinen (hevos-)harrastus säilyy ja sitä kehitetään kaikille yhä paremmaksi". Hän vielä jatkaa: "Minusta meidän pitää nyt näyttää, että ollaan yhteistyössä. Ja lähdetään nyt vaikka ihan siitä, että otetaan ne somekuvat yhdessä". Hyvästä yhteistyöstä Kaimio lisäksi mainitsee, että hän tekee jo nyt paljon yhteistyötä ratsastajien ja valmentajien kanssa, ja kautta aikojen kilparatsastajat ovat olleet kiinnostuneita Kaimion ja muiden eläintenkouluttajien metodeista (Kaimio 2024). 

Me Suomen Hevosurheiluliitossa olemme myös sitä mieltä, että yhdessä olemme enemmän. Yhteistyö on nyt se, mikä vie hevosalaa eteenpäin. "Terveisiä tulevaisuudesta" -artikkelisarjan ensimmäinen tietoessee jättääkin pohdittavaksi, olisiko hevosalan tulevaisuuden näkymässä kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva hevonen tuottamassa hyvinvointia yhteiskunnallisesti tunnustetusti ja hevosalalla laajakatseisesti nähtynä?