Mitä mieltä olet hevosenpidon ja ratsastuksen eettisyydestä kouluttaja Mia Jurvala?

15.12.2025

Haastattelu
Haastateltava: Mia Jurvala
Haastattelija: Kikka Seppä

Pohdimme joulukuun haastateltavien kanssa paljon esillä olleen hevosenpidon ja ratsastuksen eettisyyttä. Ensimmäisenä on haastateltavana kouluttaja ja hevosalan vaikuttaja Mia Jurvala.

Lähdetään peruskysymyksillä liikenteeseen.

1. Mitä ratsastus sinulle tarkoittaa?

- Ratsastus tarkoittaa minulle monia asioita. Se on liikuntaa itselleni, mutta myös oman kehon hallintaa ja ennen kaikkea omalla keholla hevosen kanssa kommunikoinnin harjoittelua. Moni harhautuu kuvittelemaan, että he ratsastaen liikuttavat hevosta, mutta se näkemys ei ihan pidä paikkaansa suuren osan ratsastajia kohdalla. Monella nimittäin on hiukan hassu käsitys siitä, että se liikunta, mitä hevoselle annetaan ratsastaen, on merkityksellistä hevoselle (tämä on ollut myös kirjoittajan harhainen käsitys, toim. huom.), mutta ajattelepa esimerkiksi preerian hevosia, nehän kävelevät rauhakseen etsiessään ja syödessään ruohoa suuren osan päivästä, eikä niitä kukaan siellä ratsasta. Kuinka hevoset olisivat vapaudessa selvinneet tähän päivään asti ilman ratsastajaa? Tietenkin ratsastuksen tarkoitus on tarjota liikuntaa, koska luonnollinen tapa liikkua luonnossa kuusitoista tuntia vuorokaudessa on aika tekemätön paikka toteuttaa monella tallilla. Ratsastuksen idea pitäisi kuitenkin olla se, että ihminen pystyisi vahvistamaan hevosen lihaksistoa, jotta hevonen pystyy kantamaan ratsastajan painon. Kysymys kuuluukin, kuinka moni ihminen pystyy ratsastamaan niin laadukkaasti? Hevoselle oikea ja paras liikunta olisi se, että se kävelisi sen kuusitoista tuntia laitumella, pihatossa tai maastossa, eli kävelisi sen saman ajan minkä se vapaanakin liikkuisi. Tallissa pidettävällä hevosella oikeanlainen liikunnantarve tulisi aina huomioida jo ihan terveydellisistäkin syistä, sillä hevoset ovat erittäin ähkyherkkiä ja runsas paikallaanolo lisää ähkyn riskiä ja muita terveys- sekä myös käytösongelmia.

Tässä kohtaa jäimme keskustelemaan siitä, että nykyinen kesyhevonen on oikeastaan lähes kuusitoista tuntia karsinassa, tarhaa ehkä neljä tuntia, ratsastetaan tunti tai kaksi, ja tämän lisäksi hevosen luontaisen unen tarpeen mukaan nukkuu nelisen tuntia. Eli homma on ihan päälaellaan. Ei toki kaikkialla. Monessa paikassa on kokopäivätarhaus ja kesällä laidunmahdollisuus, mutta kyllä karsinahevosiakin vielä löytyy. Olisikin jo korkea aika ymmärtää ja hyväksyä hevosen lajityypillisen käyttäytymisen tarpeet, sekä se, että paikallaanolo on hevosen suolistolle vahingollista ja muun muassa edellä mainittu ähkyvaara on suurempi, kuin vapaasti liikuntaansa toteuttavalla hevosella. Olimme yhtä mieltä myös siitä, että eihän se nykyhevosen syy ole, että se nyt vaan on sellainen eläin, jolla on esi-isiensä ja -äitiensä tarpeet.

2. Ratsastatko kehittääksesi itseäsi, hevosta, vai molempia?

- Mikäli oman kehoni kunto, tasapaino ja hallinta ovat priimakunnossa, saatan onnistua askelen sieltä ja toisen täältä kehittämään myös hevosta fyysisesti. Tosiasia kuitenkin on, että uusia asioita pystyn opettamaan hevoselle huomattavasti tehokkaammin kuin sen fyysistä kuntoa, koska jos haluan kehittää hevosta fyysisesti, on oman kehon oltava sellaisessa kunnossa, että pystyn olemaan pois hevosen tieltä ratsastaessa. Oman kehoni täytyy pystyä seuraamaan hevosen liikettä niin etten ole grammaakaan hevosen tiellä liikkeessä. On tärkeää osata erottaa, vahvistetaanko hevosen fyysistä kuntoa - vai opetetaanko uutta. Jos hevosta vain potkitaan tai tökitään haluttuun tehtävään, eikä hevonen ymmärrä kyseistä tehtävää, ja vielä halutaan, että hevonen kantaa itsensä rintakehästä ja käyttää corea, lopputulemana on luultavasti jännittynyt hevonen ja kaikki liikkeen flow kadoksissa. Aina pitää tarkistaa kaksi asiaa ennen kuin ryhdytään vaatimaan hevoselta sekä tehtävän ymmärtämistä, että itsensä kantamista, eli: a) onko ratsastaja sellaisessa fyysisessä kunnossa, että hän pystyy olemaan häiritsemättä hevosta ja b) onko hevosen koulutus siinä vaiheessa - ja onko hevosen fysiikka siinä kunnossa - että se kykenee tehtävään. Uuden asian opettaminen on siksi helpompaa, että siihen ei vaadita niin paljon ratsastajan fyysistä kuntoa, koska hevosen oppiminen tapahtuu sekunneissa. On valtavan epäreilua vaatia hevoselta, että sen pitäisi kyetä vaativaan fyysiseen toimintaan ja samalla huolehtia siitä, että ratsastaja pysyy kutakuinkin selässä, eikä esimerkiksi heilu kuin heinäseiväs. Tässä kohtaa ratsastajan täydellinen tasapaino on avainavaimessa, ja sellaisia ratsastajia on aika harvassa, joilla näin on. Eihän hevonen voi mitenkään olla tasapainossa, jos ratsastaja ei ole tasapainossa. Tärkeää on huomioida myös jalustimen ja jalan asento. Tasapainoisessa istunnassa ratsastajan pohje ja sitä myöden kantapää venyy kohti takakaviota, jolloin ratsastajan jalka venyy pitkäksi toivottavasti lantiosta saakka. Näin ratsastaja pääsee istumaan syvälle alas satulaan, ja jalkaterä on vaakatasossa maan myötäisesti jalustimen tukiessa päkiän kohdalla. Ikään kuin ratsastaja seisoisi maassa. Näin ratsastaja pysyy tasapainossa ja pystyy reagoimaan nopeasti ja kevyesti - ja tasapaino säilyy. Jalka ei suinkaan ole tällöin satulavyön kohdalla, koska se kohtahan on tyhjää täynnä, ja ratsastajan jalasta tulee ikään kuin heiluri.

Toimittaja ymmärtää tässä kohtaa hyvin kirkkaasti, miksi hänen jalkansa ratsastaessa ovat aina olleet juuri nuo heilurit, ja siitä on olemassa runsaasti kuvallistakin todistusaineistoa.

3. Mitä ajattelet ratsastuskouluista, joissa opetellaan ratsastuksen alkeita aina kehittyneemmille tasoille? Onko se eettistä?

- Toivon, että ratsastussimulaattorit yleistyvät ja tulevat hinnaltaan sellaisiksi, että niitä olisi mahdollista hankkia pienemmälläkin budjetilla. Kärjistetysti, hevosen ei tulisi olla maksumiehenä sille, että ihminen opettelee. Sitten kun simulaattoriopintojen jälkeen pääsee oikean hevosen selkään, toivoisin opetuksen tapahtuvan niin, että kun pysyt kyydissä ilman satulaa kaikissa askellajeissa, saat satulan ja kun pystyt istunnalla hallitsemaan hevosta, saat ohjat. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta itseasiassa se ei ollenkaan olisi sitä. Eli ensin opetellaan simulaattorin kanssa rauhassa hevosen liike, sen jälkeen vasta noustaan itse hevosen selkään. Tässä kohtaa lihasmuisti auttaa ihmistä mukautumaan hevosen liikkeisiin.

Jäimme pohtimaan Mian kanssa, voisivatko tulevaisuudessa alkeiskurssit ollakin sellaisia, että ensin opetellaan hevosen kanssa kommunikointi maastakäsin ja harjoitellaan simulaattorilla mukautumaan hevosen liikkeisiin, eli mitä siellä hevosen selässä voi oikeassa ratsastustilanteessa tapahtua ja mitä siellä kuuluisi tehdä. Se olisi ehdottomasti hevosystävällisempää ja lisäksi Mia toteaa, että ihmiset oppisivat sillä tavoin paljon nopeammin ratsastamaan, koska perusasioita opetellessa ei tarvitsisi jännittää hevosen reaktioita ulkoisiin ärsykkeisiin tai ratsastajan heilahduksiin, ja niiden seurauksena mahdollisia sivuloikkia.

4. Mitä mieltä olet ratsastuskilpailuista ja huippukilparatsastuksesta?

- Ällöttävän laaja ja mahdoton kysymys. Lähtökohtaisesti tiedämme, että kaikki kilpailu huipulla on täysin mielenvikaista hommaa, oli se sitten telinevoimistelua tai luistelua. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen fyysisen kunnon tai mielenterveyden ylläpitämisestä. Kun huipulla kilpailee ihminen, niin ihmisellä on sentään oma suu, jolla puhua, hevosella sitä ei ole. Maailmalla on aika hirveitä keissejä tämän aiheen ympärillä. Ja kun toisena osapuolena on vielä eläin - no mitä tähän nyt voisi sanoa? Jos ihmisellä ei leviäisi kilpailemisessa toisinaan kasetti niin perusteellisesti, eikä huipulla kilpailemiseen aina liittyisi raha, niin periaatteessa hevosen kanssa voi mielestäni tehdä mitä vaan, mikäli hevonen ymmärtää ja osaa tehtävän, ja sen fysiikka riittää tehtävään, eikä hevonen koe kipua tai pelkoa. Ja täytyy kuitenkin muistaa, että useimmille kilparatsastajille hevoset ovat niin tärkeitä työkavereita, että niiden hyvinvoinnista kyllä huolehditaan ja niitä koulutetaan ja niiden lihaksistoa kasvatetaan vaativiin tehtäviin, sekä monet kilparatsastajat myös

haluavat pitää hevoset laitumilla tai pihatoissa, koska silloin hevonen on mieleltään tyytyväisempi ja myös suorittaa paremmin.

5. Mitä mieltä olet hevosten merkityksestä ihmisille ja yhteiskunnalle?

- Ihmiskunta on käännöksen edessä ihan lähitulevaisuudessa. Sosiaalinen media, tekoäly… nämä tulevat väistymään tavalla tai toisella ja moni ihminen palaa lähemmäs luontoa. Niin maailma asiat aina järjestää. Eläinten arvo tulevaisuudessa saattaa olla mittaamaton. Itsekin yrittää opettaa itseni eroon älypuhelimesta, sillä jos puhelin on lähellä, sitä tulee selattua vain tavan vuoksi. Edellä mainittu johtaa siihen, että haastattelu lähtee ihan uusille urille ja ryhdymme pohtimaan sitä, kuinka vastuuttomalta ja pahalta näyttää, kun ratsastajat keskittyvät puhelimeen hevosen selässä hevosen sijaan, kuin että olisivat hevosen kanssa kaikissa tilanteissa yhdessä; etenkin alku- ja loppukäynneissä tällaista saattaa joskus tapahtua. Aina kun mielenkiinto on puhelimessa, katoaa ympäröivä maailma, ja sen mukana hevonen. Lisäksi se, että eläin jätetään tilanteeseen yksin keskittymällä puhelimeen, on jopa hengenvaarallista, sillä ympäristössä voi tapahtua mitä tahansa, johon voi tulla eläimeltä rajujakin reaktioita (tai toisilta ihmisiltä...). Mutta siihen alkukäyntiin. Mia toteaa, että alkukäynti on kaikkein tärkein kohta ratsastuksessa, ja myös askellajina tärkein, jotta hevonen pysyy kunnossa. Siksi onkin nurinkurista, että käyntiä vähiten ymmärretään, koska se on tylsää. Käynti on kuitenkin avain siihen, että hevonen pysyy terveenä. On suoranaista hulluutta ja suurta ymmärtämättömyyttä heittää hevosen käynti hukkaan. Ratsastajan on yksinkertaisesti osattava ratsastaa hevosen käyntiä! Se on askellajeista tärkein hevosen terveydelle ja hyvinvoinnille. Näin pääsimme sujuvasti hevosen yhteiskunnallisesta merkityksestä hevosen käynnin merkitykseen. Toisaalta, hevosen yhteiskunnallinen merkitys nousee tässäkin keskustelussa esiin siinä, että hevosten kanssa on keskityttävä, unohdettava puhelimet ja muut mielenkiinnon vievät asiat, ja sen sijaan ajateltava hevosen kannalta tärkeitä asioita. On siis laitettava eläimen etu oman edun edelle, ja näin ollen opittava toisten elollisten kunnioittamista, ja niiden kanssa vuorovaikutusta ja vuoropuhelua. Se voi parhaimmillaan opettaa itselle ja itsestä tärkeitä asioita, sekä kommunikointia toisen elävän olennon kanssa. Lisäksi se voi antaa mahdollisuuden elää tässä olemassa olevassa todellisuudessa, eikä esimerkiksi puhelimen rinnakkaistodellisuudessa. Tämä tietysti myös pätee esimerkiksi koirien, lasten ja jne. kanssa olemiseen. Ja se on yhteiskunnallisesti merkittävää. Hevosen käynnillä on siis merkitystä.

6. Ovatko hevoset harrastusvälineitä tai –kavereita, työtovereita vai jotain muuta?

- Ihan ensimmäiseksi ihkuja, sitten harrastuskavereita, ja sitten työtovereita, sen jälkeen laji, jonka avulla olen oppinut ihmisyydestä ja itsestäni eniten kaikista. Ja koska meidän on pakko jossain kohtaa alkaa miettiä enemmän luontoa, ennen kuin ihmiskunta poksauttaa maapallon lopullisesti tuusan nuuskaksi, liittyvät tähän myös hevoset ja paluu luonnonmukaisempaan elämään. Hevosurheilun ympärillä Suomessakin pyörii bisnes, jolla on tärkeä paikka ihmisyydessä. Hevostenpitoon siis liittyy väkisinkin bisnes koska kaikilla ei vain nyt ole mahdollista ottaa sitä hevosta omaan pihaan. Pyrin pitämään omalla panoksellani bisnestä elossa. Ilman hevosbisnestä ainakaan toistaiseksi ei ole myöskään hevosia. Hevosilla, luonnolla ja eläimillä yleensäkin on tärkeä paikka ihmisyydessä. Ja jotta meillä on hevoset, täytyy sen ympärillä olla työtä ja bisnestä. Myös Hevoset-messut Tampereella, jonka projektipäällikkönä toimin, ovat tärkeä paikka esitellä hevosalaa. Hevoset-messut tuo hevosalan erilaisia vaihtoehtoja näkyville - siis sitä moninaista ja monipuolista hevosalaa. Olen itse kipuillut sen suhteen, miten eettistä on tehdä messutapahtumia, johon eläimiä tuodaan. Mutta siinä missä hevosia kuljetetaan ympäri maailmaa isoihin ratsastuskisoihin, on Hevoset-messut yksi tapahtuma muiden joukossa, jossa yritän toteuttaa mahdollisimman hevosystävällistä tapaa esitellä lajia ja tuoda kaikille näkyville vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa asioita.

7. Millainen on ihmisen ja hevosen suhde parhaimmillaan? Entä huonoimmillaan?

- Parhaimmillaan kaksi eri lajia kohtaavat toisensa tasavertaisina ja tekevät yhdessä asioita, kunnioittaen toinen toistaan. Huonoimmillaan ihminen kokee, että hevonen on häntä varten ja hänen välineensä toteuttaa omia tarpeitaan ja halujaan. Pahinta on kuitenkin se, että ihminen vilpittömästi luulee toteuttavansa ensimmäistä vaihtoehtoa. Näin siksi, että yleensä he, ketkä tietoisesti käyttävät hevosta vaikkapa puhtaasti kilpavälineenä, pitävät kuitenkin huolta hevosen kunnosta, koska ilman sitä ihminen ei myöskään itse pärjää kilpailuissa. Sitten taas, jos ajatellaan harrastajaa, joka luulee ajattelevansa hevosensa parasta, ja käyttää esimerkiksi ruokapalkkaa, on se hyvä juttu, jos sen osaa, mutta huono, jos ei osaa. Namittaminen kouluttaessa, tai se, että hevoset ovat vapaalla heinällä, koska kuvitellaan että se on eettistä, voi johtaa hevosen terveysongelmiin, tai jopa käytösongelmiin. Kuitenkin kannattaa muistaa, että vaikka joku toteuttaa jotain koulutustapaa huonosti, ei se tee tavasta välttämättä huonoa. Vaikka huipputason kilparatsastuksen eettisyyttä voidaan pohtia, voivat kuitenkin kilpahevosilla asiat olla monesti paremmin, sillä kilparatsastuspuolella on olemassa vahva ammattitaito hevosten kanssa toimiessa. Mian leikkisä motto onkin: Vaikka kuinka uskot itseesi, voit silti olla väärässä. Ole avoin ja utelias kaiken tiedon suhteen hevosesi hyväksi, mutta myös kriittinen.

8. Onko ihmisellä oikeus ratsastaa hevosilla?

- Kenellä täällä on oikeus yhtään mihinkään? Jollei hevonen koe kipua tai pelkoa, en näe ratsastamista syntinä. Jos hevonen on koulutettu niin hyvin, että se tietää tehtävänsä, eikä koe kipua ja pelkoa, niin miksei voisi.

9. Onko hevosenpito mielestäsi eettisesti kestävää?

- Varmasti on paikkoja joissa näin on, mutta myös niitä paikkoja, joissa asiat eivät ole yhtä hyvin. Totuus on kuitenkin se, että kyllä erilajiset tuolla viidakossakin tekevät yhteistyötä koska molemmat osapuolet hyötyvät siitä jotain. Minusta sellainen "vapauttakaa kaikki hevoset metsään" -jeesustelu on vähän raskasta. Jos koskaan on katsonut mitään luontodokumenttia, niin tietää kyllä, että monet eläimet hyötyvät toisistaan. Ja onhan koirakin ollut ihmisen kumppanina ainakin viisitoistatuhatta vuotta, kun ensin sudet ja ihmiset hyötyivät toisistaan jollain tavalla ja kumppanuus syntyi. Aika monen ihmisen kotoa löytyy tänä päivänä tuon hyötysuhteen ilmentymä. Kissoilla ja ihmisillä on puolestaan noin kymmenen tuhannen vuoden pituinen yhteinen historia. Kautta aikojen kissat ovat hyötyneet ihmisistä saadessaan metsästää hiiriä ihmisten ylläpitämillä tiloilla ruoakseen ja ihmiset ovat hyötyneet tismalleen samasta asiasta kumppanuudessa kissoihin. Eli kyllä niitä ihmisten ja eläimen välisiä kumppanuuksia ja hyötysuhteita on muitakin kuin ihmisen ja hevosen välinen suhde.

10. Millaista on mielestäsi eettisesti kestävä hevosenpito?

- No ykkösenä sanoisin, että kannattaa tarkistaa takataskusta setelipinon paksuus. Jos se on kunnossa, päästään jo pitkälle, jollei, suosittelen keppihevosta. Siitä seuraa sitten tämä seuraava lista mihin se setelitukko kuluu, eli: 1. riittävät ulkoilumahdollisuudet, 2. riittävästi tilaa ryhmäulkoiluun, 3. riittävästi rahaa eläinlääkäriin, joka paikkailee hevosia, kun ne yhdessä kolhivat toisiaan ja riittävästi rahaa ostaa uusi loimi joka viikko koska hevosen kaverit rikkovat ne, 4. riittävästi rahaa ylläpitoon, ammattiapuun, kengittäjään, hammaslääkäriin, ruokintaan jne. Kyllä se eettinen hevosenpito siitä setelipinon paksuudesta ensisijaisesti lähtee. Allekirjoittaneen oma eettisin teko lienee se, että luopui jo jokin aikaa sitten kaikista omista hevosistaan. Se ei poista sitä, etteivätkö hevoset olisi silti elämäntapa ja intohimo.