Ostoskori
0
0,00 €
Ratsastajan ja hevosen välinen vuorovaikutus - Mary Wanlessin iltaklinikka Hevoset-messuilla
30.05.2026
RATSASTAJAN JA HEVOSEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS
MARY WANLESSIN ILTAKLINIKKA HEVOSET-MESSUILLA 25.4.2026
ARTIKKELI
KIRJOITTANUT: KIKKA SEPPÄ
"HEVONEN TIETÄÄ ENEMMÄN SINUSTA KUIN SINÄ HEVOSESTA"
Näillä sanoilla Mary Wanless muistutti yleisöä heti alkuun siitä tosiasiasta, että ihmisen, tai tässä tapauksessa ratsastajan, tehtävä on opetella vuorovaikutus hevosen kanssa ratsastaessa. Seuraavat kaksi tuntia Mary esimerkkiratsukkoineen käytti tämän vuorovaikutuksen näyttämiseen käytännössä, sekä siihen, kuinka valtavan suuri vaikutus (tai valta) ihmisellä on hevosen elämän parantamisessa ratsastamalla asianmukaisesti. Tämä tapahtuu niin, että ihminen opettelee keskustelemaan kehollaan hevosen kanssa käyttämällä lihaksistoaan oikein.
Mary Wanless on avannut tätä kirjassaan Mielekästä Ratsastusta (Ride with your mind 2002) seuraavasti:
"Hevosmaailma on pullollaan kuvauksia siitä, miltä ratsukon tulee näyttää. Mutta perinteisesti meiltä on puuttunut tieto siitä "miten". Hyvät ratsastajat onnistuvat siinä tietämättä miten ja ymmärtämättä, miksi kaikki muut eivät muka pysty samaan. Sitä paitsi se, mitä he sanovat tekevänsä, ei välttämättä sovi yhteen sen kanssa, mitä he todella tekevät - siten he saattavat aktiivisesti pitää yllä yleisten väärinkäsitysten ja heissä itsessään ruumiillistuvan (joskaan ei välttämättä verbalisoitavissa olevan) ratsastamisen ymmärryksen välillä olevaa kuilua. Hyvät ratsastajat yleensä kertovat vain jäävuoren huipusta (kuten kasva pituutta ja venytä pohkeesi alas, joka on yksi hokemista), mitä tulee heidän taitoihinsa, ja heillä on vain vähäisessä määrin käsitystä siitä valtavasta taitopohjasta, joka heillä majailee tietoisuuden pinnan alla. Keskivertoratsastajalta menee ohi kaikki se tieto ja taito, jota taidokas ratsastaja pitää itsestäänselvyytenä mutta jota hän ei kykene pukemaan sanoiksi" (Wanless 2002, s. 8).
Mary Wanlessin henkilökohtainen missio on tämän jäävuoren kätköissä olevan osan paljastaminen. Kirjassa hän toteaa, että hänen työnsä on antaa ratsastajalle työkalupakki, tai hienosäätää kunkin ratsastajan sitä taitovarustusta, mikä jokaisella ratsastajalla jo on. Wanless toteaakin, että olitpa millä tasolla tahansa, on suuri etu oivaltaa että juuri tuo "miten" on ainoa puuttuva elementti (Wanless 2002, s. 131).
Wanlessin ensimmäinen taitopakki liittyy ratsastajan vartaloon, jonka asento ja rakenne, epäsymmetrisyys ja tasapainoisuus - tai sen puute, vaikuttavat hevoseen syvällisesti. Wanlessin mukaan sekä ratsastajassa että hevosessa on kohtia, joissa liike "menee läpi", samoin kuin kohtia, joissa se tukkeutuu, vaimenee, hajoaa tai muuten häiriintyy. Wanless muistuttaa, että koska sekä hevonen että ratsastaja vaikuttavat toisiinsa, on vartalotekniikan vaikutus valtava niin hyvässä kuin pahassakin (Wanless 2002, s. 9).
Wanless toteaa:
"Vaikutus, joka sinulla on hevoseesi, on suurempi kuin tajuatkaan. Tämä oivallus yhdistettynä tehokkaisiin oppimistyökaluihin tekee ratsastamisestasi opinto- ja tutkimusmatkan ja hauskempaa niin sinulle kuin hevosellesikin. Tällainen lähestymistapa voittaa varmasti sen mihinkään johtamattoman kehän, jossa yhä uudelleen tehdään samat virheet, kohdataan samat turhaumat ja yritetään aina vaan kovempaa" (Wanless 2002, s. 9).
Tämän saimme omin silmin todistaa Mary Wanlessin iltaklinikalla Hevoset-messuilla!
ISTUNTA OSANA VUOROPUHELUA
Ensimmäiseksi Mary Wanless otti tarkasteluun jokaisen kolmen esimerkkiratsukon istunnan. Yksi ratsukoista oli ollut jo torstain ja perjantain suljetuilla klinikoilla, ja hän sai toimia esimerkkinä kahdelle muulle ratsukolle.
Aluksi Mary Wanless pyysi yleisöltä kommentteja siitä, miten ratsastajat laskeutuisivat maahan, mikäli hevonen äkkiä katoaisi heidän altaan. Vastaus kuului: butt (takapuoli). Ensimmäiseksi alettiinkin korjaamaan istuntaa. Ratsastajan tulisi nimittäin laskeutua aina jaloilleen. Jalustimet lyhenivät heti reiällä tai kahdella, niin että reisiluut asettuivat 45 asteen kulmaan maahan nähden, reisilihakset kiertyivät taaksepäin ja koko sisäreisi lepäsi satulaa vasten, vain tällöin paino voi laskeutua reisille. Jalkaterän on oltava maan kanssa samassa linjassa, eli suorana, ei kantapää alhaalla, niin kuin "aina" on opetettu. Tällöin pohje on oikeassa kohdassa antamaan hevoselle oikea-aikaisen avun, pohje ei siis ole satulavyön kohdalla. Jokaisen ratsastajan asento laitettiin pala palalta kuntoon. Jos kantapäät ovat alhaalla, istuinluut nousevat ylös, eikä tuntumaa hevoseen enää ole. Tätä saimme kokeilla myös yleisössä laittamalla kädet istuinluiden alle ja painamalla kantapäät alas. Istuinluut ponnahtivat saman tien ylös kuin hyppykepit.
ENERGIA
Sitten siirryttiin alavartalon tukeen. Mary kehotti yleisöä laittamaan käden eteen vatsan päälle ja toisen taakse selän päälle. Sitten niin ratsastajia kuin yleisöäkin pyydettiin yskäisemään. Tällöin koko alavartalon korsetti ikään kuin täyttää kropan ja lihakset ovat lähellä ihoa. Näin ratsastaja saavuttaa alavartalon tuen. Maryn mukaan hyvät ratsastajat ratsastavat näin aina. Hän käytti mielikuvaa täydestä vesitankista, joka on alavartalon sisällä ja vesitankin edessä olevasta letkusta ratsastaja lähettää letkun täydeltä vettä eli "energiaa" hevoseen. Jälleen ratsastajat että yleisö yskivät monta kertaa peräkkäin ja Mary totesi että taitavat ratsastajat itse asiassa tekevät niin koko ajan, eli lähettävät näin energiaa hevoseen, vaikka he eivät oikeasti yski, mutta yskän demonstrointi auttaa ymmärtämään sitä lihastonusta mitä ratsastaessa tarvitaan ja kuinka ratsastaja kommunikoi hevosensa kanssa
TRIANGLE
Seuraavaksi keskityttiin etutriangleen, eli kolmioon. Tästä Mary Wanlessin Ride with your mind- kirjassa sanotaan seuraavasti:
"Hyvä ratsastaja jännittää alaselän lihaksia niin, että lantion kumpikin puoli vetäytyy keskusviivaa kohden ja ratsastaja ´kaventuu´. Ratsastajan selkä ja reidet muodostavat ikään kuin kapeamman V-kirjaimen. Selän kaventuessa reidet ja polvet eivät irtoa satulasta, eli V ei levene. Useimmat ratsastajat menettelevät näin ensi alkuun vaistonvaraisesti. Kapeus voimistaa lihastonusta, minkä ansiosta ratsastaja kykenee kiinteyttämään lantionseutunsa, juurtumaan satulaan, kehittämään alavartalon lihastukea myös selkäpuolelle ja kannattelemaan omaa ruumiinpainoaan tehokkaammin. Kapeus liittää kaikki nämä käsitteet toisiinsa ja tekee niistä helpommin toteutettavia. Kapeus myös kohentaa ratsastajan kykyä ohjata ja asettaa hevosta. Ratsastajan vartalo muodostaa ikään kuin A-kirjaimen muotoisen kehikon, joka sulkee hevosen sisäänsä. " (Wanless 2002, s. 64).
Jokaista ratsastajaa pyydettiin muodostamaan triangle eli kolmikulma, tai kuten kirjassa sanotaan; A-kirjain, ja istumaan "istunnan etupuolella". Kirjassa Wanless toteaa, että näin tehdessään ratsastaja käytännöllisesti katsoen ripustaa hevosen, satulan, reisiensä alapinnat ja pohkeensa roikkumaan reisiluistaan ja reiden yläpinnan lihaksista. Reisiluu ja –lihas on vipuvarsi, jonka varassa koko ratsastus toimii. Hän myös kehottaa ajattelemaan, että alla oleva hevonen kohoaa ratsastajaa kohti, ylöspäin, samalla kun ratsastaja laskeutuu kohti hevosta. Tämä on paradoksi, jota aivojen ja kehon on opittava ymmärtämään ja ilmentämään (Wanless 2002, s. 64).
Ratsastaja, joka näyttää siltä, kuin ei tekisi yhtään mitään, tuottaa itse asiassa yhden kaikkien aikojen suurimmista optisista harhoista (Wanless 2002, s.10).
HERKISTÄMINEN AVUILLE – POHJEAPU
Pohjeapu on nopea napautus. Tätä Wanless korosti moneen otteeseen, ja myös demonstroi ratsastajilla. Ride with your mind –kirjassa asia kuvataan seuraavasti: "Pohjeapu on kuin koko säären pituudelta tehtävä napautus, jonka aikana kantapää ei nouse eikä varvaskärki käänny ulospäin. Pohjekontakti kestää vain hetken niin, että jalka ponnahtaa saman tien takaisin irti hevosen kyljestä, ja vahvempi apu on vain vahvempi napautus" (Wanless 2002, s. 81).
Wanless muistutti, että jos pohje naputtaa koko ajan, ei hevonen enää ymmärrä mitä ratsastaja haluaa. Avun on oltava kertaluontoinen, ensin kevyt jota tarpeen mukaan seuraa kunnon napautus, niin että reaktio tulee, ja hevosen reagoidessa apuun pohje irtoaa välittömästi kyljestä ja hevonen jätetään rauhaan. Apu annetaan uudestaan ainoastaan, mikäli hevonen ei pysy pyydetyssä tempossa ja askellajissa.
KEVENNYS
Sitten tarkastettiin jokaisen ratsukon kevennys. Kaikki saivat tehdä töitä oikean kevennyksen aikaan saamiseksi. Wanless ei päästänyt helpolla. Reiden vipuvarsi nostaa ratsastajan ylös kevennykseen, eikä ratsastaja jää lähelle satulaa. Wanless korjasi kevennystä kaikilta ratsastajilta. Kun lähdettiin ravaamaan, Wanless muistutti ratsastajia luottamaan hevosiinsa, "trust, trust, trust" kuului jokaisella kevennyksellä. Hevosen energiaa vastaan ei saa asettua missään vaiheessa.
LOPUKSI
Kaksi tuntia kestäneen iltaklinikan aikana niin ratsastajien istunta kuin hevostenkin muoto ja energia muuttuivat silminnähden. Oli mahtavaa seurata, kuinka pieteetillä Wanless korjasi ja kuinka koko ajan tehtiin "pieniä" muutoksia jotka tosiasiassa olivat valtavan suuria ja vaikuttivat myönteisesti niin ratsastajien ratsastukseen kuin hevosten liikkeeseen ja tyytyväisyyteenkin. Lainaan loppuun Mary Wanlessin kirjaa, sillä seuraava ote kertoo myös Mary Wanlessin iltaklinikasta olennaisen:
"Valmistaudu etenemään hitaasti. Ryömi ennen kuin kävelet ja kävele ennen kuin juokset. Rakenna taitojasi pala palalta ja käytä aikaa niin paljon kuin sitä tarvitset. Harjoittele yhdessä jonkun ystäväsi kanssa. Olkaa järjestelmällisiä ja perinpohjaisia. Etsikää oikeaa reseptiä salapoliisin lailla.
Kun tuntuu rankalta, muista, että jokainen pieni läpimurto voi merkitä suurta edistysaskelta. Epävarmalle ratsastajalle on mullistava kokemus tuntea itsensä varmemmaksi ja kykenevämmäksi. Kokeneelle ratsastajalle, jolla on yksi tai pari piintynyttä virhettä, on suuri voitto löytää nämä virheet. Läpimurrot ovat aina jo itsessään innostavia, ja innostus vain kasvaa, kun peräkkäisistä läpimurroista muodostuu "kriittinen massa" hevosen ratsastamiseksi niin, että se kantaa itsensä ja ratsastajansa kunnolla. Jos käytät aikaasi ja aivojasi tuottoisilla tavoilla, pystyt siihen kyllä. En ole vielä koskaan tavannut ketään, joka mielestä palkkio ei lopulta olisi vaivan arvoinen." (Wanless 2002, s. 129).
Suomen Hevosurheiluliitto kiittää Hevoset Messuja hienosta ja valtavan oivalluttavsta Mary Wanlessin iltaklinikasta.
Maryn sanoin:
"Ennen kaikkea nauti hevosestasi. Jos päätät lähteä tälle matkalle, opit puhumaan hevosesi kieltä, ja kun kehosi oppii puhumaan sille "hevosta" pikemminkin kuin "ihmistä", hevosestasi tulee välittömästi yhteistyöhaluisempi. Hevonen kiittää sinua siitä, että saa sinusta viimein tolkkua" (Wanless 2002, s. 12).
LÄHDE:
Wanless, Mary 2002. Mielekästä ratsastusta – Innovatiivisia oppimistrategioita ratsastuksen perustaitoihin. Suom. Liisa Kaski. Kustannusosakeyhtiö Perhemediat Oy.