Terveisiä tulevaisuudesta: Kohti lajityypillistä elämää - opinnäytetöiden tutkimuksia ja tuloksia

PILTTUUSTA AKTIIVIPIHATTOIHIN 

Kun hevonen oli vielä arvokas työjuhta pelloilla ja sotatantereilla ja lisäksi ruoan lähteenä ja kulkuneuvona, pidettiin hevoselle parhaana pitotapana pilttuuta. Haluttiin, että hevonen voi levätä ja säästää voimiaan raskaaseen työhön, eikä esimerkiksi omatoimiseen käyskentelyyn tarhassa. Myöhemmin karsinat korvasivat pilttuut. Karsinoissa oli enemmän tilaa liikkua ja mahdollisuus käydä makuulleen. Nykypäivän hevoset ovat enimmäkseen harraste- ja kilpahevosia, sekä kumppaneita sosiaalipedagogisessa kuntoutustyössä. Myös hevosten pito on kehittynyt ja jo monet, etenkin ravihevosten valmentajat, mutta myös monet muut hevosenomistajat, suosivat pihattoa sen lisääntyneen tiedon valossa, joka on tuonut esiin pihattojen terveysvaikutukset hevosille. 

Nykyhevonen on esiäitiensä ja -isiensä jälkeläinen. Sillä on siis täysin samat lajityypilliset tarpeet kuin kaukaisilla villeillä sukulaisillaan. Hevonen on laumaeläin ja sen tulee päästä toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään voidakseen psyykkisesti ja fyysisesti hyvin. Hevosen lajityypillisiin käyttäytymistarpeisiin kuuluvat syöminen, ruoan ja juoman etsintä, liikkuminen, lepääminen, sosiaaliset suhteet lajikumppanien kanssa, kehon hoito ja lämmön säätely. Seuraavassa, Jenni Toivasen, opinnäytetyössä Kun hevonen muuttaa aktiivipihattoon – vaikutukset terveyteen ja hoidon tarpeeseen vertailtiin eläinlääkärikustannuksia aktiivipihatto- ja karsinatallihevosten välillä. Aktiivipihatot tulivat tavallisten pihatoiden rinnalle 2000-luvun alkupuolella. Aktiivipihatto eroaa tavallisista pihatoista niin, että ruokinta on automatisoitu. Hevosille tärkeät resurssit, eli ruoka, juoma ja suoja, on sijoitettu niin, että hevoset joutuvat liikkumaan niiden välillä. 

Merkittävin huomio Toivasen opinnäytetyössä kohdistui ähkytapauksia koskeviin kuluihin Harjun aktiivipihatossa elävillä hevosilla. Karsinatallissa oli hevosilla ollut viisi ähkytapausta puolessa vuodessa, aktiivipihatossa ei lainkaan. Riittävä liikkuminen useiden pienten ruoka-annosten kanssa pitää hevosten suoliston liikkeessä vähentäen ähkyriskiä. Harjun aktiivipihatossa on myös isot lämmitettävät juoma-astiat ja hevoset voivat juoda aina halutessaan, jolloin riittävä vedensaanti ehkäisee ähkyjä. Lisäksi, kun hevoset saavat toteuttaa lajityypillistä syömiskäyttäytymistä, saattaa hiekan syönti vähentyä, tai loppua kokonaan. Hiekansyönti on yksi yleisimmistä ähkyn aiheuttajista. 

Tuloksissa ilmeni myös haavoja, sekä yksi silmä- ja niveltulehdus. Alkuhypoteesista poiketen silmä- ja niveltulehdusta jouduttiin hoitamaan vähemmän kuin karsinatallissa. Tämän ajateltiin johtuvan raikkaasta ulkoilmasta, jolloin haavat eivät pääse tulehtumaan yhtä helposti kuin karsinatallissa, jossa on aina huonompi sisäilma kuin ulkona. 

Opinnäytetyön johtopäätöksissä todettiin myös, että oletushypoteesista poiketen aktiivipihattoon siirtyminen lisäsi jonkun verran eläinlääkärikuluja. Siihen vaikuttivat tutkimuksen aikainen vuodenaika ja se, että hevoset olivat juuri muuttaneet Harjun aktiivipihattoon, ja tilanne oli niille uusi ja stressaava. Kustannuksia lisäsi myös tehdyt ontumatutkimukset. Ontumat voivat olla yhteydessä uuteen elinympäristöön ja laumanjäseniin, sillä hevoset juoksevat ja nahistelevat keskenään, jolloin ontumaan johtavien vammojen synty on mahdollinen. Kuitenkin Toivanen toteaa, että hänen vieraillessaan Harjussa laumassa oli rauhallinen tunnelma, eikä mitään erityisempää nahistelua esiintynyt. Hevosilla kestää tottua laumanjäseniin ja laumautuminen oli Toivasen vierailun aikana jo edennyt. 

Tulokset tukivat sitä, että aktiivipihatto edistää hevosten hyvinvointia. Tulokset puoltavat aktiivipihaton positiivisia vaikutuksia suoliston toiminnalle. Riskeinä ovat hevosten toisilleen aiheuttamat puremajäljet, potkut ja haavat. Tästä kuitenkin todettiin, että ne aiheuttavat harvemmin käyntiä eläinlääkärissä. Aineistossa todetaan lisäksi, että mikäli panostetaan hevosen lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamiseen, parannetaan mahdollisuuksia pitää hevonen terveempänä, ja pitkällä aikavälillä vähennetään eläinlääkärikustannuksia, sekä edesautetaan hevosille pidemmän elämän mahdollistumista (Toivanen, 2024).

TALLIYMPÄRISTÖN JA KOULUTUSMENETELMIEN VAIKUTUKSET HEVOSEN TUNNETILOIHIN JA HYVINVOINTIIN

"Hevosen hyvinvoinnin arviointi on pitkään pohjautunut pelkästään negatiivisten kokemusten ja tunnetilailmaisujen havainnointiin, joita on tutkittu fysiologisten mittareiden, kuten sydämen sykkeen vaihtelun avulla. Hyvinvoinnin arvioinnissa on kuitenkin tärkeää huomioida myös eläimen subjektiivinen kokemus omasta elämästään. Lisäämällä positiivisia kokemuksia ja sitä myötä positiivisia tunneilmaisuja, voimme parantaa hevosten hyvinvointia entisestään. Fysiologisten mittareiden rinnalle on nostettu yhä tärkeämpinä käyttäytymiseen perustuvat mittarit, kuten laadullinen käyttäytymisarvio, QBA (Qualitative Behaviour Analysis, Wemelsfelder ym., 2001)."

Näin alkaa Emmi Alanderin opinnäytetyö Talliympäristön ja koulutusmenetelmän vaikutus hevosten tunnetiloihin. Alander on tehnyt edellä mainitun pro gradu – tutkielman Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteelliselle tiedekunnalle ekologian ja evoluutiobiologian koulutusohjelman alaisuudessa vuonna 2023. 

Alander muistuttaa, että hevosen hyvinvoinnin arvioinnissa on tärkeää huomioida hevosen subjektiivinen kokemus omasta elämästään. Lisäämällä positiivisia kokemuksia ja sitä myötä positiivisia tunneilmaisuja voimme parantaa hevosten hyvinvointia entisestään. Domestikaation eli kesyyntymisen myötä monien lajien elinympäristö on muuttunut luonnosta kotioloihin, ja lajitovereiden seurasta ihmisten seuraan, mutta käyttäytymistarpeet eivät ole kuitenkaan muuttuneet. Hevonen on lajina sosiaalinen, pysyvissä laumoissa liikkuva ja laiduntava herbivori eli kasvinsyöjä, joka saa pääasiallisen ravintonsa kasveista kuten lehdistä, hedelmistä, siemenistä, tai heinästä. Laumat ovat usein matriarkaalisia perheryhmiä koostuen yhdestä tai useammasta orista ja niiden jälkeläisistä. Hevosten tunneskaalan kehittyminen ja ilmaisu elein on villien hevosten peruja ja edellytys sosiaalisen lajin ryhmän sisäiselle kommunikaatiolle. Hevoset ovat pääosin visuaalisin keinoin kommunikoivia, siksi ne ovat taitavia lukemaan huomaamattomia eleitä ja kehonkielenmuutoksia. Hevoslaumojen sisällä vallitsee tarkka hierarkia, joka selkiyttää yksilöiden sosiaalista asemaa ja näin vähentää tarvetta aggressiolle (Alander 2023, s. 4, 10, 11). 

Ihmisen kumppanina hevosen elämä on muuttunut domestikaation alkuajoista, ja evolutiivisesta ympäristöstään merkittävästi. Mikäli hevonen saisi valita, se priorisoisi lajitoverit, ruuan ja vapauden. Optimaalista olisi siis elämä sopivien lajitovereiden kanssa, mahdollisuus syödä lajityypillisesti, sekä valita itse, milloin ja miten olla aktiivinen. On kuitenkin tyypillistä, että hevoset elävät yksittäin talleissa, rajoitetussa tilassa, joka helpottaa niiden hoitamista ja ruokintaa, sekä vähentää loukkaantumisen riskiä. Ihmisille talliolosuhteet tuntuvat optimaalisilta, turvallisilta, ja säältä suojatuilta, ollen kuitenkin hyvin erilaiset kuin mikä olisi optimaalista hevoselle (Alander 2023, s. 12). 

Tutkimuksissa on todettu, että yksittäiskarsinoissa eläminen aiheuttaa hevosille stressiä, johtaen stereotyyppiseen käyttäytymiseen, tämä erityisesti nuorilla hevosilla. Epäsopivat elinolosuhteet ja virikkeiden puute aiheuttavat myös ihmisiin kohdistuvaa aggressiota. Yksinolon aiheuttama stressi ilmenee hevosilla usein levottomana käytöksenä, ja lisääntyneenä lajitoverien kutsumisella, jota voi toisen hevosen läsnäololla helpottaa. Onkin todettu, että pihatto-olosuhteissa ja laumassa elävät hevoset ovat rennompia. Ne myös sopeutuvat nopeammin ratsukoulutuksen aloittamiseen osoittaen vähemmän ei toivottua käyttäytymistä, kuin yksittäiskarsinoissa elävät hevoset. Myös laitumelle pääsyllä on positiivinen vaikutus hevosen hyvinvointiin. Lisäksi laumassa elävät hevoset ovat yksittäin eläviä hevosia taitavampia seuraamaan ihmisen antamia vihjeitä. Hevosen kumppanuus ihmisen kanssa rajoittuu harrastuksiin, työhön ja urheiluun, jossa talliympäristö vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen ja oppimiseen. Lisäksi hevosen tekemällä työllä ja käytetyillä koulutusmenetelmillä on suuri vaikutus hevosen hyvinvointiin (Alander 2023, s. 12-13).

Hevosten kouluttamisessa perinteisesti hyödynnetään negatiivista vahvistetta, jossa palkkio hevoselle on epämiellyttävän asian poistaminen. On kuitenkin todettu, että negatiivinen vahvistaminen aiheuttaa stressiä, kun taas positiivinen vahvistaminen lisää eläimen motivaatiota, sekä tutkivaa, yritykseen ja erehdykseen perustuvaa käyttäytymistä uusissa tilanteissa. Positiivisessa vahvistamisessa eläin palkitaan sitä motivoivalla palkinnolla, kun se toimii halutulla tavalla. Väärästä toiminnasta ei rangaista, eikä palkita. Hevosille palkkiona käytetään yleisesti ruokaa tai silitystä, mutta saadessaan valita, suosivat hevoset ruokapalkkiota. Positiivisen vahvistamisen etuna voidaan pitää myös sitä, että hevonen hakee kontaktia kouluttajasta useammin, ja palkkion käyttö vähentää käytösongelmia ratsastaessa. Lisäksi positiivisen vahvisteen käyttö parantaa hevosen ja ihmisen välistä vuorovaikutusta lisäten hevosen positiivisia reaktioita ihmisiä kohtaa, ulottuen jopa hevoselle vieraisiin ihmisiin (Alander 2023, s. 12-13). 

Talliympäristöllä ja koulutusmenetelmällä on siis suuri merkitys hevosen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ja ne vaikuttavat myös siihen, kuinka optimistisesti hevonen suhtautuu sille esiteltäviin uusiin asioihin, tai kuinka nopeasti se ylipäätään oppii uusia asioita. Tutkimustiedon pohjalta olisi siis perusteltua olettaa, että nämä asiat vaikuttaisivat myös työskentelyhetkien aikaiseen tunnetilaan. Aiempaa tutkimusta aiheesta on kuitenkin tehty vasta vähän. Lisäksi positiivisen vahvisteen käytöstä hevosilla tarvitaan lisää tietoa ja tiedotusta, sillä sen käyttö ei ole vielä hevospiireissä lähtökohta, ja tietämys aiheesta on vähäistä, vaikka on osoitettu, että positiivisen vahvisteen käyttö muun muassa vähentää käyttäytymisongelmia ratsastaessa, ja hevosen tunnetilojen ja käyttäytymisen ymmärtäminen parantaa turvallisuutta ratsastaessa (Alander 2023, s. 14). 

Maisteritutkielman hankkeessa tarkastelin kolmenkymmenenneljän aikuisen hevosen videoituja ratsastus- ja käsittelytilanteita vakituisen ratsastajan tai omistajan kanssa. Aineistoon sisältyi hevosia viideltä eri tallilta. Niistä 16 asui laumassa ja 18 yksittäin. Yksittäin asuvat hevoset elivät omissa, erillisissä karsinoissaan ja ne tarhattiin päivittäin yksinään. Muutama karsinahevosista tarhattiin toisen hevosen seurassa. Muu liikutus tapahtui omistajan toimesta. Laumassa eläneet hevoset olivat vähintään kolmen yksilön ryhmissä, ja asuivat pihatossa ympäri vuorokauden, jossa ne pääsivät suojaan halutessaan. Hevosten ikä vaihteli viidestä kahteenkymmeneenyhteen vuoteen ja otokseen sisältyi 12 tammaa sekä 22 ruunaa (Alander 2023, s.16).

LÄHTEET: 

Alander, Emmi (2023). Talliympäristön ja koulutusmenetelmän vaikutus hevosen tunnetiloihin. (Pro gradu, Turun Yliopisto). UTUPub. Talliympäristön ja koulutusmenetelmän vaikutus hevosten tunnetiloihin - UTUPub 

Horse Interaction Project (n.d.). Helsingin yliopisto, Turun yliopisto, Koneen säätiö. Haettu 5.2.2026 osoitteesta Horse Interaction Project 

Toivanen, Jenni (2024). Kun hevonen muuttaa aktiivipihattoon – Vaikutukset terveyteen ja hoidon tarpeeseen (Amk-opinnäytetyö, Savonia-ammattikorkeakoulu). Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202405059217 

Vanne, Iris (2015). Kilpahevosen laiduntaminen (Amk-opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu). Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505198801