Toni Nieminen - Hevosalan yrittäminen

Haastattelu ja kirjoitus Mia Jurvala

Toni Niemisellä on vuosien kokemus ravitallista, mutta myös vuosien tauko välissä. Palo lajin hienouteen ja kiinnostus hevosiin eivät missään kohtaa loppuneet, mutta ulkoiset tekijät ajoivat kuitenkin tilanteeseen, jossa piti saada hevosala pois käsistä.

Tavoitan Tonin työn touhussa, uudella tallillaan Vermossa. "Tässä syyslomalaisen kanssa tallihommia yhdessä tehdään", kertoo hyväntuulinen Nieminen, viitaten puolisonsa lapseen, joka muun loma-aktiviteetin sijaan on valinnut tallityöt.

Hevosalan yrittäjäksi

"Mahdollisuus uudestaan valmennustallin pyörittämiseen tippui vähän vahingossa syliin ja ei sitä oikein voinut olla ottamatta vastaan. "Talli sijaitsee ihan tässä ravikoulun naapurissa", Nieminen viittaa Vermon ravikouluun, jossa hän on pitkään toiminut kurssiohjaajana.

"Hienoa tässä on se, että tulevaisuudessa voin ravikoululaisille tarjota myös omalla tallilla mahdollisuuden kokea ihan oikeaa treenaamista ja sitä ehtaa tallin pyörittämisen arkea."

Nieminen kertoo haasteista, jotka näkyvät ravipuolella. Ammattikuskin paikalle on kova hinku monella, mutta jonkun on tietysti tehtävä myös se treeni. Alkavalle treenarille tai kuskille ei omistajat helpolla hevosiaan anna, mutta ongelmana on se, että hommaa ei opi kuin tekemällä. Nieminen ratkaisi ongelman hankkimalla omia treenattavia.

Siksi Nieminen näkee tärkeäksi tarjota juuri ravikoulusta seuraavaa steppiä, eli sitä kun hevoset eivät ehkä ole kaikki kilttejä opetushevosia, ja myös sitä puolta, että pelkkää ajamista valmennustallin pyörittäminen ei ole. "Vermon ravikoulu on tehnyt kyllä mielettömän hyvää työtä siinä, että lajin pariin saadaan uusia harrastajia."

Ravikoululla ihmiset pääsevät myös kokeilemaan valvotusti ja avustetusti ihan oikeaa kilpahevosen vauhtia. Kokemus on lähes kaikkien puheissa mielettömän silmiä avaava. Pelaamiseen keskittyvä katsomon penkissä istuva kertoo, että on aika eri juttu seurata

lähtöä, kun on itse päässyt kokemaan hevosen voiman ja on vähän käryä siitä, mitä kuski tekee ja kokee ja koettaa saada aikaan.

Uusi startti

Toni Niemisen uuden tallin pyörittäminen lähtee liikkeelle hiukan "erilaisen nuoren" asenteella. "Kyllä muutama on sivusta sanonut, että onko nyt mitään järkeä tällaisessa maailmantilanteessa alkaa mitään tallia pyörittää. Mutta mulle siitä tulee vähän sellainen olo, että perhana, eihän ne ole kuin asioita, jotka selätetään!"

Kun kysyn hevosalan yrittäjyyden plussa- ja miinuspuolia, Nieminen naurahtaa, että "ne ovat oikeastaan käsikädessä ihan samoja. Plussana saa tehdä työtä mitä rakastaa ja työ on lisäksi harrastus. Miinuksena joutuu tekemään 24/7 sitä mitä rakastaa. Perheen lomat ja muu pyörii sen ympärillä, että ensin pitää hoitaa hevoset."

Niemisen mukaan ala on kovin suhdanneherkkä. Kulut kasvavat jatkuvasti ja yrittäjällä tekee pahaa lykätä niitä kuluja suoraan omistajan maksettavaksi. Onhan yrittäminen aina tietynlaista talouden kanssa tasapainoilua.

Hevoset suurennuslasin alla

Heitän itse keskusteluun alan virtahevon, joka möllöttelee olohuoneessa sitkeästi, eli kohut hevosten huonoista oloista meillä, maailmalla ja lajista riippumatta. Nieminen lähtee keskusteluun yhtä intohimolla kuin allekirjoittanut. "Kyllä se juttu on niin, että pitää hiukan ymmärtää mistä puhuu, ennen kuin kannattaa alkaa isosti ketään toista sormella osoitella. On totta, että ylilyöntejä on tapahtunut ja tapahtuu ja sehän on selvä, että niihin pitää puuttua. Me ollaan ison muutoksen äärellä ja se tulee kaikkien ottaa vakavasti ja tosissaan. Pahimmillaan tämän hetken suuntaus negatiivisilla otsikoilla ja muiden mollaamisella tyrehdyttää seuraavien sukupolvien halun jatkaa hevosharrastusta," Nieminen hiukan jopa tuohtuu.

Tulemme yhdessä samaan lopputulokseen, että ihminen tuskin ilkeyttään aiheuttaa eläimille harmeja. Tietotaidon puute on luultavasti suurin syy ylilyönneille ja siitä päästään yli avoimella, sallivalla keskustelulla, ja tiedon jakamisella. Tiedon jakaminen tietysti tarkoittaa sitä, että molempien osapuolten näkemystä kuullaan ja arvostetaan ja pyritään pääsemään hevosen kannalta hyvään lopputulokseen.

Eri lajien raja-aitoja olisi hyvä madaltaa, tuumaamme yhdessä, hevoskouluttaja ja ravivalmentaja. Lopulta me kaikki puhumme ihan samoista asioista vain vähän eri perspektiivistä.

Mitä yrittäjä kaipaa?

Kysyn Suomen Hevosurheiluliiton nimissä, mitä hevosalan yrittäjä kaipaisi oman toiminnan tueksi. Nieminen toteaa heti, yhtään miettimättä, että arvostusta. "Hevosalanyrittäjän pitäisi saada arvostusta työstään. Helposti ala mielletään puuhasteluksi tai harrasteluksi. Hevosyrittäjällä tulee olla valtava tietotaito ja eläimistä on iso vastuu."

Hevosalalla on iso työllistävä vaikutus, puhumattakaan siitä, miten paljon monimuotoistunut hevosala palvelee ihmisiä mm. kuntoutuksen tai terapian kautta.

Kun kysyn lisää alan kehittämisestä, saan kuulla yllättävän asian.

"No mä tarttisin myyjän! Ala tarvitsisi kipeästi alaa ymmärtäviä myyjiä / managereja, joille voisi jättää oman tuotteen tai palvelun myymisen, koska aika ei yksinkertaisesti riitä tehdä kaikkea itse," Nieminen sanoo.

Siis myyjä? Hevosyrittäjällä? Wau! On todella virkistävä tulokulma, että hevosihminen ei tekisi kaikkea itse!

Keskustelu soljuu eteenpäin yrittäjien perushaasteita läpi käyden ja Nieminen sanoittaa toisen itseäni puhuttavan asian. "Kun hevosalan yrittäjällä alkaa painaa stressi päälle, talous on kuralla ja ei meinaa selvitä perusarjesta, olisi aika hienoa, kun olisi jokin taho, johon voisi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä. Saisi jonkun, vaikka heittään hevosille heinät, jonkun kelle puhua tai ihan konkreettista apua sen kuralla olevan talouden selvitykseen."

Mietimme yhteen ääneen, että kun eläinten kanssa on jaksaminen loppu, kynnys pyytää apua on helposti liian iso. Ikävä kyllä oletusarvo on se, että väsynyt ihminen olettaa saavansa naapurustosta lähinnä syytöksiä ja juoruja, jos ongelmistaan puhuu.

Keskustelumme saa omassa päässäni rattaat pyörimään. Kysynkin, kiinnostaisiko Niemistä lähteä jalostamaan näitä asioita jollain tasolla käytäntöön ja vastaus on välittömästi kyllä. Hyvän mielen yhteistyö! Mikä voimaannuttava asia!

Loppuun

Kerron, että Suomen Hevosurheiluliiton joulukuun teema on ratsastajan oma kunto. Kysyn, miten on, tarvitseeko se ravikuski mitään kuntoa, kun siellä kärryllähän se matka mukavasti etenee. "Niinhän sitä äkkiä voisi kuvitella", Nieminen naurahtaa. "Totuus on se, että oma hyvinvointi on edellytys kaikkien ympärillä olevien hyvinvoinnille. Jos sulla itellä on paikat kipeenä ja sä voit huonosti, ei sulla voi olla mitään hyvää annettavaa hevosen hyvinvoinnille.

"Fyysinen huonovointisuus vaikuttaa suoraan myös psyykkeeseen. Hevonen on sellainen otus, että jos sua ketuttaa, niin kyllä se on parempi jättää talliin ja olla tekemättä mitään. Itseäsi ja lähimpiä ehkä vielä voit huijata, mutta hevonen on kyllä sellainen mielen peili, että et sä sitä huijaa" Nieminen jatkaa.

Kiitän todella innostavasta (ja) hyvänmielen keskustelusta. "Eipä mitään, kiitos kiitos. Mä lähden nyt ruokkiin tuon syyslomalaisen, että se jaksaa vielä loppupäivän painaa". päättää ravivalmentaja Toni Nieminen.